Arvo Tuominen: MYRSKYN AIKAA. Sidottu kirja 1970 Tammi

Arvo Tuominen: MYRSKYN AIKAA. 1970 Tammi (8. painos). Sidottu kirja, jossa 227 teksti- ja 16 valokuvasivua, kansipaperin reunoissa vähän kulumaa (ks. kuva) ja takana pieni hintatarra (22. – ), itse kirja ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Myrskyn aikaa (1970), Arvo ”Poika” Tuomisen neljäs muistelmakirja, keskittyy toisen maailmansodan vuosiin 1939–1944, jolloin Tuominen oleskeli pääasiassa Ruotsissa maanpakolaisena. Millainen ihminen oli O. W. Kuusinen? Kuinka hän kykeni säilyttämään henkensä ja asemansa, vaikka toveri toisensa jälkeen hänen ympärillään sortui Stalinin vainojen uhrina? Tuominen piirtää lähikuvan pitkäaikaisesta työtoveristaan, hengenlahjoiltaan ainutlaatuisesta ihmisestä, Stalinin sisärenkaan jäsenestä. Arvo Tuominen oli lähetetty Tukholmaan selvittämään miten kaikki SKP:n rahat ja luottamukselliset paperit olivat joutuneet silkan varomattomuuden johdosta Ruotsin turvallisuuspoliisin (SÄPO) käsiin – ja huomattavin osa illegaaleista asiamiehistä istui tämän johdosta ruotsalaisessa vankilassa. Talvisodan sytyttyä Arvo Tuominen kieltäytyi tarjotusta Terijoen hallituksen pääministerin paikasta ja jäi Ruotsiin; ratkaisu merkitsi hänelle uhkarohkeata täyskäännöstä. Tuominen pohtii ja selostaa Terijoen hallituksen vaiheita ja vaikutuksia sekä syitä sen perustamiseen. Hän käsittelee Buharinin ”yli-imperialismin” teoriaa, joka johti kehittäjänsä teloituslavalle. Punaisena lankana teoksessa kulkee Hitlerin ja Stalinin 1939 tekemä sopimus ja sen vaikutukset Suomen kohtaloihin. Olisiko talvisota voitu välttää? Oliko jatkosota väistämätön? Mikä oli Mannerheimin ”maanpetos”? Lomittain näiden suurpolitiikan tapahtumien kanssa ovat tekijän omat vaiheet ja toiminta.
 
Arvo "Poika" Tuominen (1894 Hämeenkyrö – 1981 Tampere) oli kolme vuotta kotipitäjässään Hämeenkyrössä renkinä ja muutti 1912 Tampereelle, missä höyrypuuseppänä työskennellessään opiskeli työväenopistossa ja kirjoitteli paikallisen työväenyhdistyksen julkaisuihin, mikä johti 1917 Kansan Lehden toimitusharjoittelijaksi. 1918 hän lehden toimittajana, päätoimittajana ja toimitussihteerinä samassa persoonassa joutui valkoisten pidättämäksi ja palaamaan Hämeenkyröön ja sieltä Helsinkiiin. 1920 hän tapasi Tukholmassa Otto Wille Kuusisen ja vieraili 1921 ensimmäistä kertaa Venäjällä, missä osallistui Kominterin kokoukseen, tapasi Kullervo Mannerin ja Eino Rahjan sekä Kuusisen pyynnöstä Leninin. Kuusisen hoitaessa asioita Moskovassa Tuomisesta tuli SKP:n keskuskomitean jäsen Suomessa. Hänet tuomittiin poliittisen toimintansa vuoksi Tammisaaren pakkotyölaitokseen vuosiksi 1922–26 ja 1928–33. 1930-luvun lopussa hän muutti maanpakolaiseksi Tukholmaan, missä sotien jälkeisinä vuosina toimi Työväen Sanomalehtien Tietotoimiston (TST) kirjeenvaihtajana. Hän palasi Tampereelle Kansan Lehden päätoimittajaksi 1956 ja nousi 1958 eduskuntaan sosiaalidemokraattien listoilta Hämeen läänin pohjoisen vaalipiirin suurimmalla henkilökohtaisella äänimäärällä. Arvo Tuominen julkaisi teokset Sirpin ja vasaran tie (1956), Kremlin kellot (1956), Maan alla ja päällä (1958), Myrskyn aikaa (1970), Myrskyn mentyä: Kommunistinen vai demokraattinen Suomi? (1971), Tarvitaanko Suomessa vallankumousta? (1974) ja Ettei totuus unohtuisi (1976).