Albertine Sarrazin: KARKULAINEN. 1968 Otava Moderneja

Albertine Sarrazin: KARKULAINEN. Suomentanut Toini Kaukonen. Päällys: Franz Schatzlmayr. 1968 Otava, Moderneja kirjailijoita. 196-sivuinen nidottu kirja (siististi avattu!), kannen reunoissa vähän kulumaa (ks. kuva), muuten ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Karkulainen (1968; L’Astragale 1965) on omaelämäkerrallinen romaani, nimensä mukaisesti pakomatkan kuvaus. 19-vuotias tyttö hyppää vankilan muurilta, taittaa nilkkaluunsa, ryömii ja konttaa eteenpäin, joutuu kaltaistensa seuraan ja saa apua. Pako jatkuu piilopaikasta toiseen: Pariisi, prostituutiota, varkauksia, petoksia, tapahtumia, sattumuksia, onnea rakastetun miehen Julienin seurassa, kiinnijoutuminen. Karkulainen ontuu takaisin vankilaan.

Karkulainen (1968; L’Astragale 1965) syntyi vankilassa Albertine Sarrazinin istuessa viimeistä kolmesta yhteensä 11 vuoden pituisesta vankeustuomiosta: hän ryhtyi kirjoittamaan kokemaansa paperille ja huomasi osaavansa. Vankilassa Albertine suoritti ylioppilastutkinnon, vankilassa hänet myös vihittiin Julien Sarrazinin kanssa. Esikoisteos on kypsä romaani, taidokas kuvaus elämästä järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolella, laeista jotka sitä säätelevät, sumeilemattoman avomielinen tilitys maailmasta sellaisena kuin sen kokee enimmän ikänsä vankilan muurien sisällä elänyt ihminen. Kielen- ja tyylintaitajana Albertine Sarrazin on armoitettu luonnonlahjakkuus: tuore, sanavalmis ja omaleimainen.

Albertine Sarrazin (1937Alger, Algeria — 1967 Montpellier, Ranska) oli ranskalainen kirjailija, jonka tunnetuin teos on omaelämäkerrallinen romaani L’Astragale (1965; suom. Karkulainen 1968). Albertine Sarrazin oli algerialainen löytölapsi, joka oli jo lapsena kokenut seksuaalista väkivaltaa. Hänet adoptoi ranskalainen pariskunta, ja 1947 he muuttivat Ranskaan Aix-en-Provenceen. Albertine oli lahjakas oppilas koulussa ja innokas kirjoittaja. Ymmärtämättömät kasvatusvanhemmat hylkäsivät hänet ja passittivat koulukotiin Marseilleen, mistä hän pakeni Pariisiin. Hän elätti itseään rikoksilla ja prostituutiolla. Ensimmäisen kerran hän joutui vankilaan 1953, ryöstöstä. Kerran karattuaan vankilasta hän kohtasi Julien Sarrazin, joka osoittautui hänen elämänsä rakkaudeksi: he menivät naimisiin ja ylläpitivät suhdettaan kirjeenvaihdolla kummankin ollessa jälleen vankilassa. Vankilassa Albertine Sarrazin kirjoitti kaksi ensimmäistä teostaan, romaanit L’Astragale (1965; suom. Karkulainen 1968; teos on filmattu 1969) ja La Cavale (1965; teos on filmattu 1971). Kolmannen romaaninsa La Traversière (1966) hän kirjoitti vapauduttuaan ja asuessaan Montpellierissä miehensä Julienin kanssa. Kirjailijan kuoleman jälkeen ilmestyivät Poèmes (1969), Lettres à Julien (1971), Le Times, journal de prison 1959 (1972), la Crèche, Bibiche, l'Affaire Saint-Jus, le Laveur (nouvelles ; 1973), Lettres de la vie littéraire (1974), Le Passe-Peine (1976) ja Biftons de prison (1976).