Aku-Kimmo Ripatti: SIKOJEN JUHLA. Sidottu kirja 1970 Otava

Aku-Kimmo Ripatti: SIKOJEN JUHLA: ROMAANI. 1970 Otava. 186-sivuinen sidottu kirja, ehjä ja siisti, ei merkintöjä, ei kansipaperia.

Sikojen juhla (1970) kuvaa pienen piirin keskusteluja ja kohellusta yhden piirin jäsenen järjestämissä ryyppyjuhlissa. Teoksen loppusivuilla isäntäperheen tytär pakenee juhlista yhdessä erään vieraan kanssa. He lähtevät ajamaan pohjoiseen päin ilman päämäärää ja saapuvat lopulta Kajaaniin, jonne he pysähtyvät ruokailemaan jatkaakseen jälleen matkaa eteenpäin. Aikansa suomalaista yhteiskuntaa Aku-Kimmo Ripatti kuvaa seitsemän minäkertojan kautta.

"Olen siis tässä, siivellä. Herraseura: kaupunginjohtaja, joka on kansanedustaja, pankinjohtaja, lehtori ja minä vielä. Siis päätoimittajan suhdetoimintaa. Paskanmarjat. Ei vain tullut sanottua ei, siinä se. Muistan lauseen jostakin: joka kymmenes suomalainen on erämies, joka toteuttaa parhaiten itseään kääntämällä piipun suuhun. Me olemme täällä nyt taputtamassa kun Pentti kaataa hirven. Risto tappaa siistimmin, sanoo lainan irti. Minä kerron kuinka hyvin menee ja olen muusta hiljaa." (Tekstinäyte s. 6, kertoja Pekka Salmi)

"Edward Albeen Kuka pelkää Virginia Woolfia -näytelmän asetelmasta on tullut Suomessa suosittu; kutsujen, juhlien tai jatkojen käyttäminen keskiluokan ja keski-iän kaikinpuolisen raadollisuuden paljastustilanteena on parin näytelmäntekijän jälkeen houkutellut myös Aku-Kimmo Ripattia hänen ensimmäisessä romaanissaan. Ripatti onnistuu muunnelmassaan hyvin, vaikka varauksekseni jääkin perusasetelmaa koskeva lievä epäily. Ripatti saa eri näkökulmia käyttäessään valaistuksi myös henkilöittensä toimintaa niissä jokapäiväisen elämän tilanteissa, joiden mukaan heidät kuitenkin on punnittava, mutta hän tuntuu lataavan kiihtymystään hiukan liian suuressa määrin itse juominkeihin liittyvän sikailun varaan. Näin syntyy hauskasti ja ilkeästi kärjistettyä tekstiä, jonka todistusvoimaa en epäile, mutta syntyy myös kovin siisti kuvio, varsinainen näytöskappale. Lopussa häivähtää romanttisen kliseen uhka – joukon ainoa kaavojen murtaja turvautumassa keski-ikänsä ja lannistuneisuutensa koko voipumuksessa isäntäperheen tyttären nuoruuteen –, mutta Ripatti on kyllä tarkkana: pako on pako eikä mikään ratkaisu. Kaikkineen Sikojen juhla on poikkeuksellisen hyvä esikoisromaani, kriittisyydessään meillä harvinainen ja siis sitäkin ilahduttavampi." – Risto Hannula, Arvosteleva Kirjaluettelo 

Aku-Kimmo Ripatti (1931 Porvoo – 1994 Oulu) oli kansakoulunopettaja ja kirjailija. Hän toimi opettajana eri paikkakunnilla 1952–1984 ja Oulun läänin läänin-taiteilijana 1972–1975. Hänen vanhempansa olivat kirjailijapariskunta Aku Rautala (oik. August Ripatti) ja Iris Uurto. Aku-Kimmo Ripatti oli kulttuurikeskustelija ja pamfletisti, mutta myöhemmin hän keskittyi enemmän näytelmäkirjallisuuteen. Hän julkaisi myös aforismikokoelman Luodemailta (1962), runokokoelmia ja äidistään kertovan dokumenttiromaanin Iris (1988). Joitakin Ripatin runoja on sävelletty ja levytetty. Pohjois-Pohjanmaalla läänin taidetoimikunnan piirissä toimi kirjoittajarengas, jossa kirjailija Aku-Kimmo Ripatti oli opettajana ja innostuneena sieluna.