Abduktio 3 CD paketti mm. Tuli kulje kanssani

Abduktio 3 CD albumipaketti

• Tule kulje kanssani
• Yövuoro EP
• Perustuu tositapahtumiin

En myy yksitelle - enkä myy Tule kulje kanssani CD:tä erikseen

Tuli kulje kanssani

Vuodesta 1998 kotimaan hardcore-kartalla vaikuttanut Abduktio ehti omakustanteillaan ja muilla pienjulkaisuilla kasata debyyttitäyspitkälleen melkoiset odotukset. Nyt ne on aika lunastaa. Tuli kulje kanssani valaa liekkiä kapitalistisen maailman rakenteisiin, ja liekeissä on itse bändikin.

Abduktion teräviä sanoituksia vilisevät vihanpurkaukset ovat loppupeleissä kovin kaukana perinteisestä Suomi- hardcoresta. Suoraa paahtoa enemmän niistä löytyy vaikutteita siitä kokeellisuudesta, joka henkilöityy genren sisällä usein Refusediin. Anarkistisen uhon kiteytyessä keuhkoja repiviin laulusuorituksiin esittelee musiikillinen osasto puolestaan tukun toisiaan vastaan sotivia ideoita, joiden ennalta-arvaamattomuus tekee levyn jokaisesta hetkestä pienen ilmiön. Abduktion luovuus ei kuitenkaan missään vaiheessa karkaa niin pahasti käsistä, että se nakertaisi levyn tarttumapinnan olemattomiin. Päinvastoin, Kuolleiden runoilijoiden seura ja Murheellisen maan laulu soivat näillä näkymin päässäni turhautumiseen asti.

Juuri Abduktion kaltaisia yhtyeitä tarvitaan pitämään musiikki mielenkiintoisena. Silloin, kun näin hyviä levyjä tehdään, on parempi olla hereillä. 

Perustuu tositapahtumiin

Toisaalla Descendentsin arvostelussa perään punkilta vihaa ja angstia. Abduktion levyltä sitä ainakin löytyy. Aloitusbiisin vokaalit tuovat mieleen legendaarisen ulvilalaispumppu Mental Indisposedin, jonka veroista örinää ei ole taidettukaan sittemmin Suomessa levylle tallentaa. Muutenkaan tämä ei ihan ensimmäinen levyvaihtoehto ole krapula-aamuna, vaan ennemminkin tämä kuulostaa tarpeelliselta kyseistä olotilaa hankkiessa. Myöhemmin levyn edetessä vokalisointi sentään hieman laaja-alaistuu. Tampereen suunnalta tuleva Abduktio on tuttu nimi Toisen Vaihtoehdon sivuilta, mutta en ole aikaisemmin yhtyettä kuullut, kun on tuo punk-keikoilla käynti jäänyt vähemmälle viime vuosina. Bändiä on vertailtu ruotsalaisiin Raised Fistiin ja Refusediin, joiden tuotantoon en myöskään ole tutustunut. Abduktio ainakin miellyttää vanhan korvaa ja ehkä sitä joskus uskaltautuu jopa keikalle asti.

Aikaan on saatu hyvät, selkeät soundit sekä komeat kannet ja on mukava huomata, etteivät kaikki punk-soittajat ole siirtyneet melodiseen englanninkieliseen emo-punkkiin. Soitto on tiukkaa ja tekstitkään eivät ole aivan tavanomaisemmasta päästä. Levyn kesto on inhimilliset parikymmentä minuuttia, joka on sopiva annos tällaista paahtoa. Ennen vanhaan tämä olisi ollut täyteenkaiverrettu vinyyli-ep, joiden kanssa jotkut tykkäävät vieläkin näprätä. Itse en moisia tukkoisia soundeja ainakaan kaipaa.

Yövuoro

HC-ryhmä Abduktio polkaisee kehiin neljän uuden kipaleen verran groovaavaa ja rämäpäistä mäiskettä. Lyriikat vedetään suomeksi, vaikka Mikon ulosannista onkin vaikea sitä kuulla, sellaisella intensiteetillä ja kiukulla sanat soljuvat. Mikki varmaan ui syljessä. Varmuuden vuoksi kansivihkoon on sanoma selvennetty myös englanniksi.

Abduktio eroaa perus-hardcoresta kappaleideen groovaavalla otteellaan. Kaikki neljä siivua poukkoilevat ja vääntyvät tehokkaasti. Eri asia on tietysti se, että jaksaisiko rähinää kuunnella täysmitallisen levyn ajan, sen verran saman kaltaisia kappaleet ovat. Poliittiseksikin tulkittavista teksteistä voi lukea paljon rivien välistä, siitä plussaa. Jos HC on juttusi, on synti jättää Abduktio huomiotta. Tosin eiköhän jokainen kiinnostunut ole tämän jo hyllyynsä hankkinutkin.